Psalmi 77

 

Jokapäiväinen leipämme tammikuun 6. päivänä

 

Psalmi 77 (käännös 1992)

Suluissa olevat sanat King James Version KJV, joka on käännetty suoraan hebreasta.

 

1 Laulunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Asafin psalmi. Minä rukoilen Jumalaa, huudan suureen ääneen, minä rukoilen Jumalaa, ja hän kuulee minua.

(1 Päämuusikolle Jeduthunille, Aasafin psalmi. Huusin Jumalaa ääneen, Jumalaa ääneen; ja hän kuuli minua.)

 

2 Ahdingossani minä etsin apua Herralta, hänen puoleensa kurottuu käteni öisinkin, hellittämättä. Kukaan muu ei voi minua lohduttaa.

(2 Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni oli yöllä ojennettuna eikä väsynyt; minun sieluni kieltäytyi lohdutuksesta.)

 

3 Minä ajattelen Jumalaa ja olen levoton, minä mietin, ja tuska valtaa minut.

(3 Minä muistin Jumalan ja olin levoton: minä valitin, ja minun henkeni nääntyi.)

 

* Edellisiin sanoihin liittyen Jesaja kertoo ahdistuksista

”16 Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä heitä kuritit. 
17 Niinkuin raskas vaimo, joka on synnyttämäisillään, vääntelehtii ja huutaa kivuissansa, niin me olimme sinun edessäsi, Herra.” (Jesaja 26:16-17)

 

4 Sinä et anna silmieni ummistua, mieleni kuohuu, mutta pysyn vaiti.

(4 Sinä pidät silmäni hereillä: Olen niin levoton, etten voi puhua.)

 

5 Minä ajattelen muinaisia aikoja, muistelen menneitä vuosia.

(5 Olen ottanut huomioon muinaiset päivät, menneiden vuosien ajat.)

6 Minä pohdin itsekseni kaiken yötä, ajatukset kiertävät päässäni.

(6 Herään muistamaan yöllä lauluani: pohdin omassa sydämessäni, ja henkeni haki ahkerasti.)

7 Onko Herra hylännyt meidät ainiaaksi, eikö hän enää välitä meistä?

(7 Hylkääkö Herra ikiajoiksi? Eikö hän ole enää suotuisa?)

 

8 Onko hän iäksi evännyt laupeutensa, yhäkö hän vaikenee, polvesta polveen?

(8. Onko hänen puhdas armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa tullut loppuun sukupolvelta sukupolvelle?)

9 Onko Jumala unohtanut armonsa, vihassaan sulkenut sydämensä? 

(9 Onko Jumala unohtanut olla armollinen? Onko hän vihassaan sulkenut armonsa?)

 

10 Minä ajattelen: "Siinä on tuskani syy, että Korkeimman teot ovat toiset kuin ennen."

(10 Ja minä sanoin: tämä on minun heikkouteni, mutta minä muistan Korkeimman oikean käden vuodet.)

 

* Edellisten jakeiden mukaan on tunne, että Herra on hylännyt ja unohtanut ihmisen. Myös Jeremia kertoo tästä samasta murheesta:

 

”19 Voi minua minun vammani tähden! Kipeä on minun haavani; mutta minä sanon: Tämä on minun vaivani, minun on se kannettava.
10:20 Minun telttani on hävitetty, ja kaikki minun telttaköyteni ovat katkotut; minun lapseni ovat lähteneet luotani, eikä niitä enää ole. Ei ole enää, kuka telttani pystyttäisi ja nostaisi seinieni kankaan.
10:21 Sillä paimenet olivat järjettömät eivätkä etsineet Herraa; sentähden he eivät menestyneet, vaan koko heidän laumansa hajotettiin.” (Jeremia 10:19-21)

 

11 Minä muistelen tekojasi, Herra, muistan ihmeitä, joita muinoin teit.

(11 Minä muistan Herran tekoja; totisesti minä muistan sinun muinaisia ihmeitäsi.)

12 Minä ajattelen kaikkia töitäsi, mietin sinun suuria tekojasi.

(12 Minä mietin myös kaikkia sinun töitäsi ja puhun sinun teoistasi.)

13 Jumala, pyhät ovat sinun tiesi. Ei ole sinun vertaistasi jumalaa.

(13 Sinun tiesi, oi Jumala, ovat pyhyydessä: kuka on niin suuri Jumala kuin meidän Jumalamme?

* Mooses kirjoittaa Jumalan valtasuuruudesta:

*11 Herra, kuka on sinun vertaisesi jumalien joukossa! Kuka on sinun vertaisesi, sinä pyhyydessä jalo; sinä ylistettävissä teoissa peljättävä, sinä ihmeitten tekijä! 
12 Sinä ojensit oikean kätesi, maa nielaisi heidät.
13 Mutta armossasi sinä johdatit lunastamaasi kansaa, sinä veit sen voimallasi pyhään asuntoosi.” (2.Moos.15:11-13)

 

14 Sinä olet Jumala, sinä teet ihmeitä, olet osoittanut voimasi kansojen vaiheissa.

(14 Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.)

15 Kätesi voimalla sinä vapautit oman kansasi, Jaakobin ja Joosefin heimon. 

(15 Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset.)

16 Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, syvyydet vavahtelivat.

(16 Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.)

 

17 Pilvet syöksivät vettä, ylhäällä jylisi ukkonen, tulinuolesi halkoivat taivasta.

(17 Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.)

 

18 Sinun vaunujesi pyörät ryskyivät, salamat valaisivat maanpiirin, maa vapisi ja järkkyi.

(18 Ukkosen ääni oli taivaassa: salamat valaisivat maailmaa; maa vapisi ja järkkyi.)

19 Meren halki kävi sinun tiesi, suurten vetten poikki sinun polkusi -- jalanjälkiäsi ei kukaan nähnyt. 

(19 Meressä on sinun tiesi, ja polkusi suurissa vesissä, ja sinun askeleesi eivät ole tiedossa.)

 

20 Sinä johdatit kansaasi kuin paimen laumaansa, palvelijoinasi Mooses ja Aaron.

(20 Sinä johdatit kansaasi kuin laumaa Mooseksen ja Aaronin käden kautta.)

 

* Edelliset loppujakeet liittyvät Punaisen meren ylitykseen, kun Israelin kansa pakeni Egyptin joukkoja

 

”21 Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia.
22 Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.
23 Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä, ajoivat heitä takaa ja tulivat heidän perässänsä keskelle merta. 
24 Kun aamuvartio tuli, katsahti Herra egyptiläisten joukkoa tulenpatsaasta ja pilvestä ja saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon.
25 Ja hän antoi heidän vaunujensa pyöräin irtautua, niin että heille kävi vaikeaksi päästä eteenpäin. Niin egyptiläiset sanoivat: "Paetkaamme Israelia, sillä Herra sotii heidän puolestansa egyptiläisiä vastaan."
26 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä."
27 Niin Mooses ojensi kätensä meren yli, ja aamun koittaessa meri palasi paikoillensa, egyptiläisten paetessa sitä vastaan; ja Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta.
28 Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; ei yksikään heistä pelastunut.” (2.Moos.14:21-28)

 

Halutessasi voit kertoa oman mielipiteesi alla olevassa kentässä. Ja huomautukset mahdollisista kirjoituksen virheistä otan mielelläni vastaan.