Omantunnon voima

 

Omantunnon voima

Ennen ensimmäisen ihmisparin syntiinlankeemusta ei ollut omaatuntoa, koska sitä ei tarvittu. Mutta lankeemuksen jälkeen Jumala antoi meille omantunnon lahjan, joka toimii meissä moraalisena kompassina. Mutta entä jos emme piittaa omantunnon varoittavista äänistä? Vastaus: Seurauksena voi olla jopa elämän haaksirikko.

Kirjoittaessaan Timoteukselle Paavali kehotti nuorta miestä pitämään uskon totuudet ja hyvän omantunnon (1.Tim.1:18-19*). Kummankin neuvon huomiotta jättäminen olisi saattanut vaarantaa Timoteuksen elämän.

Omatunto on sisäinen valvoja, joka arvioi toimintaamme joko oikeaksi tai vääräksi. Mutta vaikka langenneella ihmisellä on omatunto, niin hän tarvitsee kuitenkin vapauttajan. Hän tarvitsee lunastajan, joka ei ole kukaan muu kuin Jeesus Kristus.

On myös mahdollista, että omatunto, tämä moraalinen kompassimme, voi työntää meitä väärään suuntaan. Paavali itse on tästä hyvä esimerkki. Hän oli fariseus, jolle oli opetettu, että kristityt olivat uhka Jumalalle ja juutalaiselle uskolle. Hänen omatuntonsa oli kuin ohjelmoitu näkemään hyvänä tekona se, että kristittyjen tappaminen oli palvelusta Herralle. Niinpä hän jahtasi innokkaasti uskovia ilman syyllisyyden tunnetta (Apt.8:3*). Vasta sen jälkeen, kun Kristus tapasi hänet matkalla Damaskokseen (Apt.9:1-5*), hänen sisäinen tunteensa oikeaan ja väärään muuttui. Samalla koko hänen elämänsä muuttui aivan erilaiseksi.

Tarvitsemme uskon totuuksia muokkaamaan omaatuntoamme, jotta voimme luottaa siihen, että se johtaa meidät oikeaan suuntaan. On hyvä ajoittain kysyä Herralta, onko jokin hämärtänyt sisäistä kompassiamme ja luottaa siihen, että Herra pystyy aina tasoittamaan polkumme suoriksi (Sananl. 3: 5-6*).

 

*18 Tämän säädöksen minä sinulle asetan, poikani Timotheos; niiden entisten profetioiden mukaan, joita sinusta oli, että taistelisit tämän taistelun niiden kautta kauniisti, 19 uskollisuudessa ja hyvässä omassatunnossa. Sillä ne, jotka ovat hylänneet tämän, ovat kaataneet maahan uskonsa. (1.Tim.1:18-19 aramea)

 

*5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
6 Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. (Sn.3:5-6)

 

*3 Mutta Shaul vainosi Jumalan seurakuntaa, mennen koteihin sisään, ja hän raahasi miehiä ja naisia ja oli luovuttamassa heitä vankilaan. (Apt.8:3 aramea) 

 

*1 Mutta Shaul oli vielä täynnä ilkeyttä ja tappamisen raivoa meidän Herramme oppilaita vastaan. 2 Ja hän kysyi ylipapeilta sitä kirjettä, että annettaisiin hänelle Darmsok’n kokouspaikkaa varten, että jos löytyisi niitä, jotka kulkevat tällä tiellä, miehiä tai naisia, hän toisi heidät sidottuna Jerusalemiin.

3 Ja hänen mennessään, ja alkaessaan saapumaan Darmsok’lle, aivan yhtäkkiä tuli loiste, se valkeus taivaista heidän ylleen. 4 Ja hän putosi maan päälle ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle, ”Shaul, Shaul, miksi sinä vainoat minua? Vaikeaa sinun on potkia tutkainta”.

5 Hän vastasi ja sanoi, ”kuka sinä olet, Herrani?” ja meidän Herramme sanoi, ”minä olen Jeshua, nasaretilainen, se, jota sinä vainoat”. (Apt.9:1-5 aramea)