Vanhakin voi nuortua

 

Vanhakin voi nuortua. Todella näin on, vanhakin voi nuortua ja tästä löydämme ainakin yhden hyvän esimerkin Raamatusta.

Millainen on sellaisen ihmisen tilanne, jos on odottanut jotakin tärkeää kauan, suorastaan loputtoman pitkän ajan? Moni on voinut rukoilla jonkun tärkeän asian puolesta kauan, jopa vuosikymmeniä, saamatta Jumalalta mitään vastausta. Tällaisessa tilanteessa ihminen kokee toivottomuutta, mikä on aivan inhimillistä. Katkeruuskaan ei ole kaukana.

Saara on hyvä esimerkki tällaisesta toivottomasta ihmisestä, joka ei saanut toivomaansa lasta. Jumala oli luvannut antaa hänen miehelleen Abrahamille pojan, mutta silti pari jäi lapsettomaksi.

Molemmat olivat jo hyvin vanhoja, Aabraham 99 vuotta ja Saara 90 vuotta (1.Moos.17:17*). Silloin Herra ilmestyi ja sanoi, että seuraavana vuonna heille on syntyvä poika. Kuullessaan tämän Saara nauroi. Tämä ei kuitenkaan ollut ilosta johtuvaa naurua, vaan nauru johtui epäilystä (1.Moos.18:12*). Olihan hän jo niin vanha, ettei se ollut mahdollista. Ja niin oli myös hänen miehensä. Saara oli menettänyt toivonsa jo kauan sitten eikä uskonut Jumalan antamiin lupauksiin.

Mutta seuraavana vuonna Saara piti Iisakia sylissään. Jumala oli pitänyt antamansa lupauksen. Jälleen kerrotaan naurusta (1.Moos.21: 6*). Saaraa ei haitannut, vaikka ihmiset nauraisivat hänelle, sillä hän oli saanut kokea nuortumisen ollessaan jo hyvin vanha. Sydämessään hän tunsi, että Jumala on uskollinen ja toteuttaa sanansa.

Jumala tekee samaa myös meidän puolestamme. Vaikka emme sai vastauksia rukouksiimme, niin voimme olla varmoja, että Jumala on uskollinen. Tämä tietoisuus ja tämän oikea ymmärtäminen saa meidät kokemaan nuoruuden iloa, vaikka olisimme jo iäkkäiksi tulleet. Jumala tuntee tulevaisuutemme ja antaa meille lopulta vain parasta, jos pysymme Hänen yhteydessään. Totuuden Henki pitää myös meidän henkemme nuorekkaana ja täyttää sydämemme ilolla.  

 

*17 Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?" (1.Moos.17:17)

 

*1 Ja Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan.  2 Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan
3 ja sanoi: "Herrani, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse. 4 Sallikaa tuoda vähän vettä pestäksenne jalkanne ja levätkää puun siimeksessä.
5 Minä tuon palasen leipää virkistääksenne itseänne, ennenkuin jatkatte matkaanne, sillä kaiketi sitä varten olette poikenneet palvelijanne luo." He sanoivat: "Tee, niinkuin olet puhunut." 6 Ja Aabraham kiiruhti majaan Saaran tykö ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista lestyjä jauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia."
7 Sitten Aabraham riensi karjaan, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi palvelijalle, joka ryhtyi nopeasti sitä valmistamaan. 8 Ja hän otti voita ja maitoa sekä vasikan, jonka hän oli valmistuttanut, ja pani ne heidän eteensä; itse hän seisoi heidän luonansa puun alla sillä aikaa, kuin he söivät.
9 Ja he kysyivät häneltä: "Missä vaimosi Saara on?" Hän vastasi: "Tuolla majassa." 10 Ja hän sanoi: "Minä palaan luoksesi tulevana vuonna tähän aikaan, ja katso, vaimollasi Saaralla on silloin oleva poika." Mutta Saara kuunteli majan ovella hänen takanansa.
11 Mutta Aabraham ja Saara olivat iäkkäät, eikä Saaran enää ollut, niinkuin naisten tavallisesti on. 12 Sentähden Saara naurahti itseksensä ja ajatteli: "Heräisikö minussa, näin kuihduttuani, vielä halu? Ja myös minun herrani on vanha."
13 Mutta Herra sanoi Aabrahamille: "Miksi Saara nauroi ajatellen: 'Synnyttäisinkö minä todella, minä, joka olen näin vanha?' 14 Onko mikään Herralle mahdotonta? Tähän aikaan minä palaan luoksesi tulevana vuonna, ja Saaralla on silloin poika."
18:15 Ja Saara kielsi sanoen: "En minä nauranut"; sillä hän pelkäsi. Mutta hän sanoi: "Ei ole niin; sinä nauroit." (1.Moos.18:1-15)

 

*1 Ja Herra piti Saarasta huolen, niinkuin oli luvannut; ja Herra teki Saaralle, niinkuin oli puhunut.  2 Ja Saara tuli raskaaksi ja synnytti Aabrahamille pojan hänen vanhoilla päivillään, juuri sinä aikana, jonka Jumala oli hänelle sanonut.
3 Ja Aabraham nimitti poikansa, joka hänelle oli syntynyt, sen, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, Iisakiksi. 4 Ja Aabraham ympärileikkasi poikansa Iisakin, tämän ollessa kahdeksan päivän vanha, niinkuin Jumala oli hänen käskenyt tehdä.
5 Aabraham oli sadan vuoden vanha, kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle. 6 Ja Saara sanoi: "Jumala on saattanut minut naurunalaiseksi; kuka ikinä saa tämän kuulla, se nauraa minulle."
7 Ja hän sanoi vielä: "Kuka olisi tiennyt sanoa Aabrahamille: Saara on imettävä lapsia? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään." (1.Moos.21:1-7)