Jumala toimii puolestamme

 

Jumala toimii puolestamme*

Luotammeko Jumalaan? Useimmat uskovat antavat nopeasti kyllä - vastauksen. Mutta onko se aina totta rukouselämässämme? Kun tarpeemme ovat kiireellisiä, mutta Jumala ei vastaa heti kun haluamme, niin luotammeko silti Häneen? Tällaiset tapahtumat saavat jotkut uskovat epäilemään, onko Herralla sydämessään lastensa etu.

Jesaja 64: 4-5* vakuuttaa kuitenkin meille, että Jumala ”toimii niiden puolesta, jotka odottavat häntä”. Joosef joutui odottamaan hyvin vaikeissa olosuhteissa, ennen kuin Herra vapautti hänet vankilasta ja antoi hänelle vallan Egyptin hallitsijana (1.Moos.37: 18-28* ja1.Moos.39: 19-20*). Ulkopuolisen näkökulmasta näytti siltä, ​​ettei Jumala toimisi Joosefin puolesta. Mutta taivaallisesta näkökulmasta ymmärrettynä tapahtumat olivat oikeilla jäljillä (50:20*).

Sama pätee meidän elämässämme. Odotusaikana Jumala voi valmistaa meitä tulevaan vastaukseen, joka tulee juuri oikeaan aikaan. Tai hän saattaa opettaa meitä luottamaan häneen, jotta voimme vaeltaa uskossa eikä pelkästään näkemisessä. Toinen mahdollisuus on, että toiveemme sisältävät lopulta jotain vastoin Hänen tahtoaan ja sen pidättäminen toimii meidän suojana.

Emme ehkä koskaan saa selville, miksi Jumala viivyttää rukouksiin vastaamista, mutta voimme aina luottaa Hänen hyvyyteensä, viisauteensa ja rakkauteensa.

 

*5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
6 Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. (Sananlaskut 3:5-6)

 

*4 Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle.  5 Sinä käyt niitä kohden, jotka ilolla vanhurskautta tekevät ja jotka sinun teilläsi sinua muistavat… (Jes.64:4-5a)

 

*18 Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennen kuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.  19 He sanoivat toisillensa: "Katso, tuolla tulee se unennäkijä!
20 Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee." 21 Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: "Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi."
22 Vielä Ruuben sanoi heille: "Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen." Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö. 23 Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,
24 ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä. 25 Sen jälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.
26 Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä? 27 Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Ja hänen veljensä kuulivat häntä.
28 Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin. (1.Moos.37:18-28)

 

*19 Kun hänen isäntänsä kuuli puolisonsa kertovan ja sanovan: "Näin sinun orjasi on tehnyt minulle", syttyi hänen vihansa.
20 Ja Joosefin isäntä otti hänet ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vangit säilytettiin; ja hän jäi siihen vankilaan. (1.Moos.39:19-20)

 

*20 Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. (1.Moos.50:20)