Eenokin kirja osa 4 luvut 83-90

 

Eenokin kirja

Suomeksi kääntänyt Tuomas Levänen

http://www.apokryfikirjat.com/

http://www.apokryfikirjat.com/eenok1.htm

 

Osa IV. Luvut 83-90, unia ja näkyjä

[Luku 83]

Ja nyt, poikani Metuselah, minä näytän sinulle kaikki näkemäni näyt - toistaen ne edessäsi: Näin kaksi näkyä, ennen kuin otin vaimon, ja yksi oli aika erilainen kuin toinen: ensimmäinen, kun opin kirjoittamaan - toinen, ennen kuin otin äitisi, kun näin kauhean näyn. Ja niihin liittyen minä rukoilin Herraa. Olin laskeutunut makaamaan isoisäni Mahalalelin talossa, kun näin näyssä, kuinka taivas romahti, ja se kannettiin pois ja se putosi maahan. Ja kun se putosi maahan, minä näin, kuinka maa nielaistiin suuressa syvyydessä, ja vuoret kelluivat vuorten päällä, ja kukkulat vajosivat kukkuloihin, ja korkeat puut revittiin kannoiltaan, ja ne pyörivät ja vajosivat syvyyteen. 

Ja sana putosi suuhuni ja minä kohotin ääneni huutaakseni ääneen ja sanoin: "Maa on tuhottu!" Ja minun isoisäni Mahalalel herätti minut, kun makasin hänen lähellään, ja sanoi minulle: "Miksi huudat niin, poikani, ja miksi valitat niin?" Ja minä toistin hänelle koko sen näyn, jonka olin nähnyt, ja hän sanoi minulle: "Kauheaa olet nähnyt, poikani, hirvittävä hetki on unesi - näky, joka liittyy kaikkiin maan syntien salaisuuksiin: sen on vajottava syvyyteen ja tultava tuhotuksi suurella tuholla." Ja nyt, poikani, nouse ja valmista pyyntö kirkkauden Herralle, sillä sinä olet uskova, että jäännös jäisi jäljelle maan päälle, ja että Hän ei tuhoaisi koko maata. Poikani, taivaasta tämä kaikki tulee maan päälle, ja maan päällä on suuri hävitys. 

Tuon jälkeen minä nousin ja rukoilin ja anoin ja hartaasti pyysin ja kirjoitin rukoukseni maailman sukupolville - ja minä näytän sinulle kaiken, poikani Metuselah. Ja kun olin lähtenyt alhaalta, ja nähnyt taivaan, ja auringon nousevan idästä ja kuun laskevan länteen, ja muutamat tähdet ja koko maan ja kaiken, niin kuin Hän oli alussa tiennyt, silloin minä siunasin tuomion Herraa ja ylistin Häntä, koska Hän oli laittanut auringon lähtemään idän ikkunoilta, ja se kohosi, ja nousi taivaan pinnalle, asettui ja jatkoi taivaltaen sille osoitettua polkua.

[Luku 84]

Ja minä kohotin käteni vanhurskaudessa ja siunasin sitä Pyhää ja Suurta, ja puhuin suuni henkäyksellä, ja sillä lihan kielellä, jonka Jumala on antanut lihaa olevien ihmisten lapsille, että he sillä puhuisivat, ja Hän antoi heille hengen ja kielen ja suun, että he niillä puhuisivat:

Siunattu ole sinä, oi Herra, Kuningas, suuri ja voimallinen suuruudessasi, koko taivaan luomakunnan Herra, kuningasten Kuningas ja koko maailman Jumala! Ja Sinun voimasi ja kuninkuutesi ja suuruutesi ovat aina ja iankaikkisesti, ja läpi kaikkien sukupolvien Sinun valtasi; ja kaikki taivaat ovat Sinun valtaistuimesi iankaikkisesti, ja koko maa Sinun jalkojesi astinlauta aina ja iankaikkisesti. Sillä Sinä olet tehnyt, ja Sinä hallitset kaikkea, eikä mikään ole Sinulle liian vaikeaa. Viisaus ei poistu valtaistuimesi sijalta, eikä käänny pois läsnäolostasi, ja Sinä tiedät ja näet ja kuulet kaiken, eikä mikään ole Sinulta salattua. Sinun taivaidesi enkelit ovat rikkomukseen syylliset, ja ihmislihan yllä lepää Sinun vihasi suureen tuomiopäivään saakka. 

Ja nyt, oi Jumala ja Suuri Kuningas, pyydän ja rukoilen Sinua täyttämään rukoukseni - jättämään minulle jälkeläisen maan päälle, ja olemaan tuhoamatta kaikkea ihmislihaa, ja tekemään maata asumattomaksi niin, että siellä olisi ikuinen hävitys. Herrani, tuhoa maan päältä se liha, joka on herättänyt vihasi, mutta vanhurskauden ja oikeamielisyyden lihaa vahvista, kuin iankaikkisen siemenen kasvia - äläkä kätke kasvojasi palvelijasi rukoukselta, oi Herra!

[Luku 85]

Ja tämän jälkeen minä näin toisen unen, ja näytän koko unen sinulle, poikani. Ja Eenok kohotti äänensä ja puhui pojalleen Metuselahille: "Sinulle, poikani, minä puhun - kuule sanani - kallista korvasi unelle, isäsi näylle. Ennen kuin otin äitisi Ednan, minä näin näyn vuoteellani, ja katso, härkä tuli maasta, ja tuo härkä oli valkoinen; ja sen jälkeen tuli hieho, ja tämän mukana tuli kaksi härkää, yksi musta ja toinen punainen. Ja tuo musta puski sitä punaista, ja ahdisti sitä maan poikki, enkä enää nähnyt sitä punaista härkää. Mutta tuo musta härkä kasvoi ja tuo hieho meni sen kanssa, ja minä näin, että siitä syntyi monia härkiä, jotka muistuttivat ja seurasivat sitä. 

Ja tuo lehmä - tuo ensimmäinen - meni tuon ensimmäisen härän läsnäolosta pois, tarkoituksenaan etsiä se punainen, muttei löytänyt, ja se valitti hänestä suurella valituksella ja etsiskeli häntä. Ja minä katsoin, kuinka tuo ensimmäinen härkä tuli hänen luokseen ja vaiensi hänet, eikä hän tuosta hetkestä lähtien enää itksnyt. Ja tuon jälkeen hän kantoi toisenkin valkoisen härän, ja sen jälkeen monia härkiä ja mustia lehmiä. Ja unessani minä näin, että samoin tuo valkoinen härkä kasvoi, ja tuli suureksi valkoiseksi häräksi, ja hänestä lähti monia valkoisia härkiä ja ne muistuttivat häntä. Ja ne alkoivat siittää monia valkoisia härkiä, jotka muistuttivat niitä, yksi toista seuraten - todella monia.

[Luku 86]

Ja taas minä näin nukkuessani, omilla silmilläni, ja minä näin taivaan yläpuolella, ja katso, tähti putosi taivaasta, ja se nousi ja söi ja laidunsi noiden härkien keskuudessa. Ja tuon jälkeen minä näin ne suuret ja ne mustat härät, ja katso, ne kaikki muuttivat tallejaan ja laitumiaan ja niiden karjaa, ja alkoivat elää toistensa kanssa. Ja taas minä näin näyssä, ja katsoin kohti taivasta, ja katso, minä näin monien tähtien laskeutuvan ja heittäytyvän alas taivaasta tuon ensimmäisen tähden luokse, ja niistä tuli härkiä tuon karjan keskuuteen, ja ne laidunsivat niiden keskuudessa. 

Ja minä katsoin heihin ja näin, ja katso, ne kaikki päästivät yksityiset elimensä irti, hevosten lailla, ja alkoivat peittää lehmiä, ja ne kaikki tulivat raskaaksi ja kantoivat elefantteja, kameleita ja aaseja. Ja kaikki lehmät pelkäsivät niitä ja olivat heistä kauhuissaan, ja alkoivat purra hampaillaan ja hävittää, ja puskemaan sarvillaan. Ja he alkoivat - lisäksi - tuhoamaan noita lehmiä; ja katso, maan kaikki lapset alkoivat vapista ja järistä heidän edessään ja paeta heitä.

[Luku 87]

Ja taas minä näin, kuinka ne alkoivat puskea toisiaan ja hävittämään toisiaan, ja maa alkoi huutaa ääneen. Ja minä kohotin jälleen silmäni taivaaseen, ja minä näin näyssä, ja katso, taivaasta tuli olentoja, jotka olivat valkoisten ihmisten kaltaisia, ja neljä lähti tuosta paikasta ja kolme heidän kanssaan. Ja nuo kolme, jotka olivat viimeiseksi tulleet, tarttuivat minua kädestä ja veivät minut ylös, pois maan sukupolvien luota, ja nostivat minut ylhäiseen paikkaan ja näyttivät minulle tornin, joka oli kohonnut korkealle maan ylle, ja kaikki kukkulat olivat matalampia. Ja minulle sanottiin: "Jää tänne, kunnes näet, mitä tapahtuu noille elefanteille, kameleille ja aaseille, ja tähdille ja lehmille, ja heille kaikille,"

[Luku 88]

Ja minä näin yhden noista neljästä, jotka olivat ensin tulleet, ja hän otti kiinni tuon ensimmäisen taivaasta pudonneen tähden, ja sitoi sen kädet ja jalat ja heitti sen syvyyteen: tuo syvyys oli kapea ja syvä ja kauhistuttava ja synkkä. Ja yksi niistä veti miekan esiin ja antoi sen noille elefanteille ja kameleille ja aaseille: sitten ne alkoivat lyömään toisiaan ja koko maa järkkyi heidän tähtensä. Ja kun minä katselin tuota näkyä, katso, yksi niistä neljästä, jotka olivat tulleet, kivitti niitä taivaasta, ja kokosi ja otti nuo kaikki suuret tähdet, joiden yksityiset jäsenet olivat kuin hevosilla, ja sitoi heiltä kaikki kädet ja jalat ja heitti heidät maan syvyyteen.

[Luku 89]

Ja yksi noista neljästä meni tuon valkoisen härän luokse ja opasti häntä salaa, eikä hänen olemuksensa kauhistunut: hän oli syntynyt häräksi ja hänestä tuli ihminen, ja hän rakensi itselleen suuren astian ja oli siellä; ja kolme härkää oli hänen kanssaan tuossa astiassa ja heidät peitettiin. Ja taas minä nostin silmäni kohti taivasta ja näin ylhäisen taivaankannen, jossa oli seitsemän kaatosadetta, ja nuo kaatosateet virtasivat paljolla vedellä aitaukseen. Ja minä näin taas, ja katso, lähteet avattiin tuon suuren aitauksen pinnalla, ja tuo vesi alkoi kuohua ja nousta pinnan yläpuolelle, ja minä näin tuon aitauksen, kunnes kaikki sen pinta oli veden peitossa. Ja vesi, pimeys ja usva lisääntyi sen yllä; ja kun minä katsoin alas, tuon veden korkeuteen, tuo vesi oli noussut tuon aitauksen korkeuden yläpuolelle, ja se virtasi tuosta aitauksesta yli ja syöksyi maan päälle. 

Ja kaikki tuon aitauksen karja koottiin yhteen, kunnes minä näin, kuinka ne vajosivat ja ne nielaistiin ja ne menehtyivät tuohon veteen. Mutta tuo astia kellui veden päällä, kun kaikki ne lehmät ja elefantit ja kamelit ja aasit vajosivat pohjaan kaikkien eläinten mukana, niin että en enää voinut nähdä niitä, eivätkä ne päässeet pakoon, vaan menehtyivät, ja vajosivat syvyyksiin.

Ja taas minä näin näyssä, kun nuo kaatosateet poistettiin tuolta korkealta, ja maan rotkot tasattiin ja toiset syvyydet avattiin. Sitten tuo vesi alkoi virrata niihin, kunnes maa tuli näkyviim, mutta tuo astia asettui maan päälle ja pimeys vetäytyi ja valo ilmestyi. Mutta tuo valkoinen härkä, joka oli tullut ihmiseksi, tuli ulos tuosta astiasta, mukanaan kolme härkää, ja yksi noista kolmesta oli valkoinen - niin kuin tuo härkä - ja yksi oli punainen kuin veri ja yksi musta: ja tuo valkoinen lähti pois heidän luotaan. Ja esiin alkoi tulla metsän petoja ja lintuja, niin että nousi erilainen suku: leijonia, tiikereitä, susia, koiria, hyeenoja, villisikoja, kettuja, oravia, porsaita, haukkoja, korppikotkia, kissoja, kotkia ja korppeja - ja niiden keskuuteen syntyi valkoinen härkä. Ja ne alkoivat purra toisiaan, mutta tuo valkoinen härkä, joka oli syntynyt heidän keskuuteensa, synnytti villiaasin ja sen kanssa valkoisen härän, ja villiaasit moninkertaistuivat. 

Mutta tuo härkä, joka oli syntynyt hänestä, synnytti mustan villisian ja valkoisen lampaan; ja ensin mainittu siitti monia villisikoja, mutta tuo lammas siitti kaksitoista lammasta. Ja kun nuo kaksitoista lammasta olivat kasvaneet, yksi niistä annettiin aaseille, ja nuo aasit taas antoivat tuon lampaan susille, ja tuo lammas kasvoi susien keskuudessa. Ja Herra vei ne yksitoista lammasta elämään sen kanssa ja laiduntamaan sen kanssa - susien keskuuteen - ja ne moninkertaistuivat ja niistä tuli monia lammaslaumoja. Ja sudet alkoivat pelätä niitä, ja ne sortivat niitä, kunnes tuhosivat niiden pienokaisia, ja niiden nuorukaiset heitettiin virtaan, jossa oli paljon vettä. Mutta nuo lampaat alkoivat huutaa ääneen pienokaistensa tähden, ja valittaa Herralleen.

Ja eräs lammas, joka oli pelastunut susilta, pakeni villiaasien luokse; ja minä näin ne lampaat, kuinka ne valittivat ja huusivat ja pyysivät hartaasti Herraansa, kaikesta voimastaan, kunnes tuo lampaiden Herra laskeutui - lampaiden äänestä - ylhäisestä paikasta, ja tuli heidän luokseen ja paimensi heitä. Ja Hän kutsui tuota lammasta, joka oli päässyt susia pakoon, ja puhui sen kanssa susiin liittyen, että sen tulee nuhdella niitä, olemaan koskematta lampaisiin. 

Ja lammas meni susien luokse, Herran sanan mukaan, ja toinen lammas tuli sitä vastaan ja meni sen kanssa, ja ne kaksi menivät ja astuivat yhdessä sisään noiden susien kokoontumispaikkaan, ja ne puhuivat niiden kanssa ja nuhtelivat niitä olemaan koskematta lampaisiin siitä lähtien. Ja minä näin ne sudet, kuinka ne sortivat lampaita äärimmäisesti, kaikella voimallaan, ja lampaat huusivat ääneen. 

Ja Herra tuli lampaiden luokse ja alkoi lyödä niitä susia, ja sudet alkoivat valittaa, mutta lampaat vaikenivat, eivätkä enää huutaneet. Ja minä näin ne lampaat, kun ne lähtivät pois susien keskuudesta, mutta susien silmät oli sokaistu, ja nuo sudet lähtivät ajamaan lampaita takaa kaikella voimallaan. Ja lampaiden Herra meni niiden kanssa - niiden johtajana - ja kaikki Hänen lampaansa seurasivat Häntä; ja Hänen kasvonsa kimaltelivat ja loistivat, ja olivat kauheat katsella. 

Mutta sudet alkoivat ajaa takaa niitä lampaita, kunnes ne saapuivat merelle. Ja tuo meri jakaantui ja vesi seisoi tällä ja tuolla puolella, heidän kasvojensa edessä, ja heidän Herransa johdatti heitä ja asetti itsensä heidän ja susien väliin. Ja kun nuo sudet eivät vielä nähneet lampaita, ne jatkoivat tuon meren keskelle - ja sudet seurasivat lampaita - ja nuo sudet juoksivat niiden perään, tuohon mereen. Ja kun ne näkivät lampaiden Herran, ne kääntyivät paetakseen Hänen kasvojensa edestä, mutta tuo meri kokosi itsensä yhteen ja tuli sellaiseksi kuin se oli luotukin, ja vesi kuohui ja nousi, kunnes se peitti nuo sudet. Ja minä katsoin, kun kaikki ne sudet, jotka ajoivat niitä lampaita takaa, menehtyivät ja hukkuivat.

Mutta lampaat pakenivat tuota vettä ja ne menivät erämaahan, missä ei ollut vettä eikä ruohoa. Ja he alkoivat avata silmiään ja nähdä; ja minä näin lampaiden Herran paimentavan niitä ja antavan niille vettä ja ruohoa, ja tuon lampaan lähtevän ja johtavan heitä. Ja tuo lammas nousi tuon ylhäisen kallion huipulle, ja lampaiden Herra lähetti sen heidän luokseen. 

Ja tuon jälkeen minä näin lampaiden Herran, joka seisoi heidän edessään, ja Hänen olemuksensa oli suuri ja kauhistuttava ja kunnioitettava, ja kaikki nuo lampaat näkivät Hänet, ja olivat peloissaan Hänen kasvojensa edessä. Ja ne kaikki pelkäsivät ja vapisivat Hänen tähtensä, ja ne huusivat tuolle lampaalle, joka oli heidän keskuudessaan: "Me emme kykene seisomaan Herramme edessä, tai katselemaan Häntä!" 

Ja tuo lammas, joka johti heitä, nousi jälleen tuon kallion huipulle, mutta lampaat alkoivat sokaistua ja harhailla pois siltä tieltä, jonka hän oli heille osoittanut, mutta tuo lammas ei siitä tiennyt. Ja lampaiden Herra oli äärimmäisen vihainen heitä vastaan, ja tuo lammas havaitsi sen, ja meni alas tuolta kallion huipulta ja tuli lampaiden luokse ja löysi suurimman osan heistä sokeina ja pois langenneina. 

Ja kun he näkivät sen, he pelkäsivät ja vapisivat sen läsnäolossa, ja tahtoivat palata laumoihinsa. Ja tuo lammas otti toisen lampaan mukaansa, ja tuli niiden toisten lampaiden luokse, jotka olivat langenneet pois, ja alkoi tappaa niitä; ja lampaat pelkäsivät sen läsnäoloa ja näin tuo lammas toi takaisin ne lampaat, jotka olivat langenneet pois, ja ne palasivat laumoihinsa.

Ja minä näin tässä näyssä, kuinka tuo ihmiseksi tullut lammas rakensi huoneen niiden lampaiden Herralle ja asetti kaikki lampaat tuohon huoneeseen. Ja minä näin, kuinka tuo lammas, joka oli kohdannut heidän johtajansa, nukahti, ja minä näin kuinka kaikki suuret lampaat menehtyivät ja pieniä nousi niiden sijaan, ja ne tulivat laitumelle ja lähestyivät vesivirtaa. Silloin tuo lammas - heidän ihmiseksi tullut johtajansa - vetäytyi pois heidän luotaan ja nukahti, ja kaikki lampaat etsivät sitä ja itkivät sitä suurella itkulla. Ja minä näin, kuinka ne lopettivat sen lampaan tähden itkemisen, ja ylittivät tuon vesivirran, ja kaksi lammasta nousi johtajaksi niiden paikalle, jotka olivat johtaneet heitä ja nukahtaneet.

Ja minä näin, kuinka nuo lampaat tulivat hyvään paikkaan, ja miellyttävään ja ihanaan maahan, ja minä näin, kuinka nuo lampaat olivat tyytyväisiä; ja tuo huone seisoi heidän keskuudessaan, ihanassa maassa. Ja joskus niiden silmät avautuivat ja joskus sokeutuivat, kunnes nousi toinen lammas, ja johdatti heitä, ja vei heidät kaikki takaisin, ja heidän silmänsä avautuivat. 

Ja koirat ja ketut ja villisiat alkoivat hävittää noita lampaita, kunnes lampaiden Herra nostatti heidän keskeltään oinaan, joka johdatti heitä. Ja tuo oinas alkoi puskea joka puolelle noita koiria, kettuja ja villisikoja, kunnes se oli tuhonnut ne kaikki. Ja tuo lammas, jonka silmät olivat auki, näki tuon oinaan, joka oli lampaiden keskuudessa, kuinka se hylkäsi kaiken loistonsa ja alkoi puskea noita lampaita ja tallasi heitä jalkoihinsa ja käyttäytyi järjettömästi. Ja niiden lampaiden Herra lähetti karitsan toisen karitsan luokse, ja kasvatti siitä oinaan ja teki siitä ruhtinaan ja lampaiden johtajan; mutta kaikkien näiden aikana nuo koirat sortivat lampaita.

Ja se ensimmäinen oinas ajoi takaa sitä toista oinasta, ja tuo toinen oinas nousi ja pakeni; ja minä näin, kuinka nuo koirat kaatoivat maahan sen ensimmäisen oinaan. Ja tuo toinen oinas nousi ja johdatti niitä pieniä lampaita. Ja nuo lampaat kasvoivat ja moninkertaistuivat; mutta kaikki koirat ja ketut ja villisiat pelkäsivät ja pakenivat sen edestä ja tuo oinas puski ja tappoi villipedot, eikä noilla villipedoilla enää ollut mitään valtaa lampaiden keskuudessa, eivätkä ne enää ryöstäneet niitä. Ja tuo oinas siitti monia lampaita, ja se nukahti; ja pienestä lampaasta tuli oinas sen sijaan, ja siitä tuli noiden lampaiden ruhtinas ja johtaja. Ja tuosta huoneesta tuli suuri ja leveä ja se oli rakennettu noita lampaita varten: ja torni, ylhäinen ja suuri, rakennettiin tuohon noiden lampaiden Herran huoneeseen, ja tuo huone oli matala, mutta torni oli korkea ja ylhäinen, ja lampaiden Herra seisoi tuossa tornissa ja Hänen eteensä tarjoiltiin täysi pöytä.

Ja taas minä näin nuo lampaat, että jälleen he eksyivät ja menivät monia teitä ja hylkäsivät tuon huoneensa, ja lampaiden Herra kutsui muutamia lampaiden keskuudesta ja lähetti ne lampaiden luokse, mutta ne lampaat alkoivat tappaa heitä. Ja yksi niistä pelastui, eikä sitä tapettu, ja se kiiruhti pois ja itki ääneen niiden lampaiden tähden; ja sitä etsittiin tapettavaksi, mutta lampaiden Herra pelasti sen lampailta ja toi sen minun luokseni ja laittoi sen olemaan siellä. Ja monia toisiakin lampaita Hän lähetti noiden lampaiden luokse, todistamaan niille ja valittamaan niiden puolesta.

Ja tuon jälkeen minä näin, kun he hylkäsivät Herran huoneen, ja Hänen tornistaan he lankesivat kokonaan, ja heidän silmänsä olivat sokaistut; ja minä näin lampaiden Herran, kuinka Hän aiheutti paljon teurastusta niiden keskuudessa, niiden laumoissa, kunnes nuo lampaatkin tulivat mukaan tuohon teurastukseen, ja ne turmelivat Hänen paikkansa. Ja Hän luovutti heidät leijonille ja tiikereille, ja susille ja hyeenoille, ja ketuille ja kaikille villipedoille, ja nuo villipedot alkoivat repiä niitä lampaita kappaleiksi. Ja minä näin, että Hän hylkäsi tuon heidän huoneensa ja heidän torninsa ja antoi heidät kaikki leijonien käsiin, että ne repisivät ja söisivät niitä, ja kaikkien villipetojen käsiin.

Ja minä aloin itkeä ääneen, kaikella voimallani, ja vetosin tuohon lampaiden Herraan, ja puhua Hänelle, liittyen niihin lampaisiin, että villipedot hävittivät niitä. Mutta Hän pysyi liikkumatta, vaikka Hän näki sen, ja riemuitsi siitä, että heitä hävitettiin ja nielaistiin ja ryöstettiin, ja Hän jätti heidät tuhottavaksi kaikkien petojen käsiin. Ja Hän kutsui seitsemänkymmentä paimenta ja heitti nuo paimenet niiden luokse, että he paimentaisivat niitä, ja Hän puhui niille paimenille ja heidän seuralaisilleen: 'Tästä eteenpäin, paimentakoon teistä jokainen, ja kaiken, mitä minä teille käsken, te tehkää. Ja minä johdatan ne teille asianmukaisesti järjestäytyneinä, ja kerron teille, mitkä niistä on tuhottava - ja ne tuhotkaa.' Ja Hän luovutti heille ne lampaat. Ja Hän kutsui toista ja puhui hänelle: 'Tarkkaile, ja pane merkille kaikki, mitä nuo paimenet tekevät noille lampaille; sillä ne tuhoavat niistä enemmän, kuin mitä minä olen heille käskenyt. Ja jokainen ylimääräinen teko ja tuho, jonka paimenet tekevät, talleta muistiin: kuinka monta he tuhoavat minun käskyni mukaan ja kuinka monta oman oikkunsa mukaan. Talleta jokaista yksittäistä paimenta vastaan kaikki se tuho, jonka hän vaikuttaa. Ja lue minun edessäni lukumäärä, kuinka monta he tuhoavat, ja kuinka monta he johdattavat tuhoon, että minulla olisi tämä todistuksena heitä vastaan, ja tietäisin jokaisen paimenten teon, että voisin käsittää ja ymmärtää, mitä he tekevät, pysyvätpä he tai eivät siinä minun käskyssäni, jonka minä olen heille käskenyt. Mutta he eivät sitä tiedä, äläkä julista sitä heille, äläkä nuhtele heitä, vaan ainoastaan talleta jokaista yksilöä vastaan kaikki se tuho, jonka paimenet vaikuttavat, jokainen ajallaan, ja tuo se kaikki eteeni.'

Ja minä näin, kuinka nuo paimenet paimensivat aikanaan, ja he alkoivat tappaa ja tuhota enemmän kuin heitä oli käsketty, ja he johdattivat noita lampaita leijonille. Ja leijonat ja tiikerit söivät ja tuhosivat suurimman osan noista lampaista, ja villisiat söivät niiden kanssa; ja ne polttivat tuon tornin ja hajottivat maahan sen huoneen. Ja minä tulin äärimmäisen surulliseksi tuosta tornista, koska tuo lampaiden huone oli hajotettu maan tasalle, enkä enää sen jälkeen voinut nähdä, astuivatko nuo lampaat siihen huoneeseen.

Ja paimenet ja heidän toverinsa johdattivat noita lampaita kaikille villipedoille, hävitettäväksi, ja jokainen heistä sai ajallaan tarkalleen määrätyn lukumäärän - Se toinen oli kirjoittanut kirjaan, kuinka monta heistä jokainen tuhosi. Ja jokainen tappoi ja tuhosi monia enemmän, kuin mitä oli säädetty, ja minä aloin itkeä ja valittaa noiden lampaiden tähden. Ja tällä tavalla minä näin näyssä sen, joka kirjoitti, kuinka hän kirjoitti muistiin jokaisen, jonka nuo paimenet tuhosivat, päivä päivältä, ja kuljetti ja asetti alas ja näytti todellakin koko kirjan paimenten Herralle - kaiken, mitä he olivat tehneet, ja kaikki, ketkä heistä jokainen oli ottanut hengiltä, ja kaikki, jotka he olivat luovuttaneet tuhoon. Ja tuo kirja luettiin lampaiden Herran edessä, ja Hän otti sen kirjan hänen kädestään ja luki sen ja sinetöi sen ja asetti sen alas.

Ja minä näin, kuinka paimenet paimensivat kaksitoista tuntia, ja katso, kolme noista lampaista kääntyi takaisin ja tuli ja astui sisään ja alkoi rakentaa kaikkea sitä, mikä oli kaatunut tuosta huoneesta; mutta villisiat yrittivät estää heitä, mutta ne eivät kyenneet. Ja ne alkoivat taas rakentaa niin kuin ennenkin, ja ne pystyttivät tuon tornin, ja sille annettiin nimi 'korkea torni'. Ja ne alkoivat jälleen asettamaan pöytää tornin eteen, mutta kaikki leipä siinä oli saastunutta eikä puhdasta. Ja kaikessa tässä noiden lampaiden silmät oli sokaistu, niin että ne eivät nähneet, ja samoin niiden paimenten; ja niitä johdatettiin lukuisina laumoina niiden paimenille tuhottavaksi, ja ne tallasivat lampaita jalkoihinsa ja hävittivät niitä. Ja lampaiden Herra pysyi liikkumatta, kunnes kaikki lampaat olivat hajaantuneet ympäri metsiä ja sekoittuneet petoihin, eivätkä paimenet pelastaneet heitä pedoilta. Ja tämä, joka kirjoitti kirjan, kantoi sen ja näytti sen ja luki sen lampaiden Herran edessä, ja pyysi hartaasti Häntä heidän tähtensä, ja rukoili Häntä heidän tähtensä, kun hän näytti Hänelle kaikki paimenten teot, ja antoi Hänen edessään todistuksen kaikkia paimenia vastaan. Ja hän otti sen kirjan ja asetti sen alas Hänen vierelleen ja poistui.

[Luku 90]

Ja minä näin, kuinka tällä tavalla 35 paimenta otti hoitaakseen lampaiden paimentamisen, ja he, kukin erikseen, saivat aikansa päätökseen, niin kuin ensimmäisetkin; ja toiset ottivat ne käsiinsä, paimentaakseen aikansa, jokainen paimen oman aikansa.

Ja tuon jälkeen minä näin näyssäni kaikkien taivaan lintujen tulevan; kotkien, korppikotkien, haarahaukkojen, korppien; mutta kotkat johtivat kaikkia lintuja; ja ne alkoivat syödä noita lampaita, puhkoa niiden silmiä ja syödä niiden lihaa. Ja lampaat huusivat, koska linnut söivät niiden lihaa, ja mitä minuun tulee, minä katsoin ja valitin unessani sitä paimenta, joka paimensi lampaita. Ja minä näin, kuinka noita lampaita söivät koirat ja kotkat ja haarahaukat, eivätkä ne jättäneet lihaa tai nahkaa tai jänteitä jäljelle niihin, kunnes vain luut jäivät; ja niiden luut putosivat maahan ja lampaita harvenivat.

Ja minä katsoin, kuinka nuo 23 olivat hoitaneet paimentamista, ja saattaneet päätökseen yksittäiset ajanjaksonsa 58 kertaa. Mutta katso, nuo valkoiset lampaat kantoivat lampaita, ja ne alkoivat avata silmiään ja nähdä, ja huutaa lampaille. Aivan, ne huusivat niille, mutta ne eivät kuulleet, mitä heille sanottiin, vaan olivat äärimmäisen kuuroja, ja niiden silmät olivat äärimmäisen sokaistut.

Ja minä näin näyssä, kuinka korpit lensivät noiden lampaiden ylle ja ottivat yhden noista lampaista, ja murskasivat lampaita kappaleiksi ja söivät niitä. Ja minä näin, kuinka noille lampaille kasvoi sarvia, ja korpit hajottivat niiden sarvet; ja minä näin, kuinka yhdelle noista kasvoi suuri sarvi, ja heidän silmänsä avautuivat. Ja se katsoi niihin ja se huusi lampaille, ja oinaat näkivät sen ja kaikki juoksivat sen luokse. Ja huolimatta kaikesta tästä, nuo kotkat ja korppikotkat ja korpit ja haarahaukat yhä jatkoivat lampaiden repimistä ja niiden kimppuun syöksymistä ja niiden syömistä: lampaat olivat vieläkin hiljaa, mutta oinaat valittivat ja huusivat. Ja nuo korpit sotivat ja taistelivat sitä vastaan ja yrittivät katkaista sen sarven, mutta niillä ei ollut voimaa sen voittamiseen. Ja kotkat ja korppikotkat ja korpit ja haarahaukat kokoontuivat yhteen, ja heidän kanssaan tulivat kaikki metsän lampaat - aivan, ne tulivat kaikki yhdessä, ja auttoivat toisiaan särkemään tuon oinaan sarven. Ja minä näin, kuinka suuri miekka annettiin lampaille, ja lampaat menivät kaikkia metsän petoja vastaan, tappaakseen ne, ja kaikki pedot ja taivaan linnut pakenivat heidän edestään.

Ja minä näin tuon miehen, joka kirjoitti kirjaa Herran käskyn mukaan, kuinka hän avasi tuon kirjan, joka liittyi siihen tuhoon, jota nuo viimeiset kaksitoista paimenta olivat tehneet, ja osoitti, että he olivat tuhonneet paljon enemmän kuin edeltäjänsä, lampaiden Herran edessä. Ja minä näin, kuinka lampaiden Herra tuli heidän luokseen, ja otti käteensä vihansa sauvan, ja löi maata, ja maa halkesi kahtia, ja kaikki pedot ja taivaan linnut putosivat noiden lampaiden keskuudesta, ja maa nielaisi ne ja peitti ne.

Ja minä näin, kuinka valtaistuin pystytettiin ihanaan maahan, ja itse lampaiden Herra istui siihen, ja se toinen otti ne sinetöidyt kirjat ja avasi nuo kirjat lampaiden Herran edessä. Ja Herra kutsui noita miehiä, niitä seitsemää ensimmäistä valkoista, ja käski, että heidän tulee tuoda Hänen eteensä, alkaen ensimmäisestä tähdestä - joka näytti tietä - ja kaikki ne tähdet, joiden elimet olivat kuin hevosilla, ja ne kaikki tuotiin Hänen eteensä. Ja Hän sanoi tuolle miehelle, joka kirjoitti Hänen edessään, ja joka oli yksi niistä seitsemästä valkoisesta, ja sanoi hänelle: 'Ota nuo 70 paimenta, joille minä johdatin lampaat, ja jotka käyttivät omaa valtaansa tappaakseen heitä enemmän, kuin minä olin heitä käskenyt.' Ja katso, ne olivat kaikki sidottuja, minä näin, ja ne kaikki seisoivat Hänen edessään. Ja tuomio annettiin ensin tähdille, ja ne tuomittiin ja havaittiin syyllisiksi, ja ne menivät tuomion paikkaan, ja ne heitettiin syvyyteen, täynnä tulta ja liekkejä, ja täynnä tulipatsaita. Ja nuo 70 paimenta tuomittiin ja havaittiin syyllisiksi ja nekin heitettiin tuohon tuliseen syvyyteen. Ja min änäin tuohon aikaan, kuinka samanlainen syvyys avautui keskelle maata, tulta täynnä, ja nuo sokaistut lampaat tuotiin, ja ne kaikki tuomittiin ja havaittiin syyllisiksi ja heitettiin tähän tuliseen syvyyteen, ja ne paloivat; tämä syvyys oli tuon huoneen oikealla puolella. Ja minä näin noiden lampaiden palavan ja niiden luiden palavan.

Ja minä nousin seisomaan, nähdäkseni, kuinka ne lakkauttivat sen vanhan huoneen; ja kantoivat pois kaikki pylväät, ja kaikki hirret ja seinät kaadettiin siitä huoneesta samaan aikaan, ja se kannettiin pois ja asetettiin erääseen paikkaan maan eteläosaan. Ja minä näin, kuinka lampaiden Herra toi uuden huoneen, suuremman ja ylhäisemmän kuin tuo ensimmäinen, ja asetti sen sinne sen ensimmäisen paikalle, joka oli lakkautettu: kaikki sen pylväät olivat uusia, ja sen seinät olivat uusia ja suurempia kuin ensimmäisessä, siinä vanhassa, jonka Hän oli ottanut pois, ja kaikki lampaat olivat sen sisällä. Ja minä näin kaikki lampaat, jotka olivat olleet vasemmalla, ja kaikki maan pedot, ja kaikki taivaan linnut, kuinka ne lankesivat alas ja osoittivat kunniaa noille lampaille, ja tekivät heille anomuksia ja tottelivat heitä joka asiassa.

Ja sen jälkeen nuo kolme, jotka oli vaatetettu valkoisiin, ja jotka olivat ottaneet minua kädestä, ja myös tuo oinas pitäen minusta kiinni, ne veivät minut ylös ja asettivat minut noiden lampaiden keskelle, ennen kuin tuomio tapahtui. Ja nuo lampaat olivat kaikki valkoisia, ja niiden villa oli runsasta ja puhdasta. Ja kaikki, jotka oli tuhottu ja hajaannutettu, ja kaikki metsän pedot ja kaikki taivaan linnut kokoontuivat tuohon huoneeseen, ja lampaiden Herra riemuitsi suurella ilolla, koska ne olivat kaikki hyviä, ja olivat palanneet Hänen huoneeseensa. Ja minä näin, kuinka tuo miekka asetettiin alas, se, joka oli annettu lampaille, ja se vietiin takaisin huoneeseen, ja se sinetöitiin Herran kasvojen edessä, ja kaikki lampaat oli kutsuttu tuohon huoneeseen, mutta se ei pidätellyt niitä. Ja niiden kaikkien silmät olivat avoinna, ja ne näkivät ne hyvät, eikä niiden keskuudessa ollut ainuttakaan, joka ei nähnyt.

Ja minä näin, että tuo huone oli suuri ja leveä ja hyvin täysi. Ja minä näin, että syntyi valkoinen härkä, jolla oli suuret sarvet, ja kaikki metsän pedot ja kaikki ilman linnut pelkäsivät häntä ja tekivät hänelle anomuksia kaiken aikaa. Ja minä näin, kuinka kaikki niiden sukupolvet muuttivat muotoaan, ja niistä kaikista tuli valkoisia härkiä; ja heidän keskuudessaan ensimmäisestä tuli lammas, ja tuosta lampaasta tuli suuri eläin, ja sillä oli suuret mustat sarvet päässään; ja lampaiden Herra riemuitsi siitä ja kaikista lehmistä. Ja minä nukuin niiden keskellä: ja minä heräsin ja näin kaiken.

Tämä on se näky, jonka minä näin nukkuessani, ja minä heräsin ja siunasin vanhurskauden Herraa ja annoin Hänelle kunnian. Sitten minä itkin suurella itkulla, eivätkä kyyneleeni loppuneet, ennen kuin en voinut enää sietää sitä: kun minä ymmärsin, että ne virtasivat sen tähden, mitä olin nähnyt; sillä kaikki tulee ja täyttyy, ja kaikki ihmisten teot näytettiin minulle niiden järjestyksessä. Tuona yönä minä muistin sen ensimmäisen unen, ja sen tähden minä itkin ja olin murheellinen, sillä minä olin nähnyt tuon näyn.

** **

Eenokin kirja osa 5 luvut 91-108

https://sanastaravintoa.blogspot.com/2021/03/eenokin-kirja-osa-5-luvut-91-105.html

Eenokin kirja osa 1 luvut 1-36

https://sanastaravintoa.blogspot.com/2021/03/eenokin-kirja-osa-1-luvut-1-36.html