Ainoa oikea ykkösvalinta

 

Ainoa oikea ykkösvalinta

On paljon niitä, jotka eivät pysähdy ajattelemaan valintojensa myöhempiä seurauksia. Liian monia. Näin ne siunaukset, jotka Jumala on suunnitellut jokaiselle, jäävät toteutumatta. Kuinka monet pystyvät ymmärtämään, että Jumalalla on suunnitelma jokaiselle ihmiselle? Ainakin evoluutiouskovalle tämä on käsittämätöntä.  Jumala ei kuitenkaan pakota mihinkään, vaan ihmiselle on suotu vapaa valinnan mahdollisuus. Kun valitaan tämän maailman tarjoamat nautinnot kuten esim. jatkuva roskalehtien lukeminen ja television pinnalliset viihdeohjelmat, urheilun ylenpalttinen seuraaminen jne., niin hukataan myös varatut siunaukset.

Tämä ei ole mitään uutta. Vanhan Testamentin aikaan ei ollut tällaista nykyisin tarjolla olevaa houkutusten tulvaa, mutta sieltä löytyy hyvä esimerkki väärästä valinnasta, jolla hukattiin tulevat siunaukset. 1.Moos.25:20-34* kertoo Eesaun valinnasta.

Eesaun välittömät omat tarpeet ja halut vaikuttivat siihen, että hän menetti syntymänsä yhteydessä saamansa etuoikeuden. Eesau ei arvostanut sitä. Siihen aikaan vanhin poika sai kaksinkertaisen osan perinnöstä isältään. Mutta tässä tapauksessa esikoisoikeus sisälsi Jumalan Abrahamin kanssa tekemän liiton siunaukset. Eesau ei arvostanut saamaansa hengellisestä perintöään, vaikka se oli pelkkää lahjaa, jonka hän saanut ilman mitään omaa ansiota. Hän oli valmis vaihtamaan sen, joten hän myi sen ilman harkintaa pelkän yhden herkkuna pitämänsä ruuan tähden!

Esaun valinnan hulluus on nyt tuhansia vuosia myöhemmin helppo nähdä. Mutta omien valintojen seuraukset jäävät usein näkemättä? Tähän on helppo yhtyä. Maailman tarjoamiin houkutuksiin on helppo vastata kyllä etenkin, kun nykyisin niin monilla on vapaata aikaa ylen määrin. Siitä huolimatta Jumalan sanan tutkiminen ja oma rukouselämä unohtuu helposti kokonaan.

Oman elämän suojeleminen kauas tulevaisuuteen pitäisi olla aina ykkösvalinta jokaisen kohdalla. Nykyisin lähes kaikki mitataan rahassa ja sen tuomassa onnellisuudessa. Mutta tarjolla oleva ykkösvalinta ei maksa mitään eikä sen tuomaa arvoa voida mitata rahassa. Ainoa todellinen oikea ykkösvalinta on se, että olemme valmiita alistumaan Hengen hallintaan ja harjoittaan sitä, mitä Raamattu pitää arvokkaimpana: Jumalan tuntemista ja kunnioittamista, rakastamista, tottelemista ja palvelemista. Näiden tuomat siunaukset ulottuvat ikuisuuteen saakka.

 

*20 Ja Iisak oli neljänkymmenen vuoden vanha, kun hän otti vaimokseen Rebekan, joka oli aramilaisen Betuelin tytär Mesopotamiasta ja aramilaisen Laabanin sisar.  21 Ja Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Ja Herra kuuli hänen rukouksensa, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi.

22 Ja lapset sysäsivät toisiaan hänen kohdussansa. Niin hän sanoi: "Jos näin käy, minkä tähden minä elän?" Ja hän meni kysymään Herralta. 23 Ja Herra sanoi hänelle: "Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa."
24 Kun hänen synnyttämisensä aika oli tullut, katso, hänen kohdussaan oli kaksoiset. 25 Joka ensiksi tuli hänen kohdustaan, oli ruskea ja yliyltään niinkuin karvainen vaippa; sentähden pantiin hänelle nimeksi Eesau.
26 Senjälkeen tuli ulos hänen veljensä, ja hän piti kädellään Eesaun kantapäästä. Ja hänelle pantiin nimeksi Jaakob. Iisak oli kuudenkymmenen vuoden vanha heidän syntyessänsä. 27 Ja pojat kasvoivat suuriksi, ja Eesausta tuli taitava metsästäjä, aron mies; Jaakob sitä vastoin oli hiljainen mies, joka pysyi kotosalla.
28 Iisak rakasti enemmän Eesauta, sillä hän söi mielellänsä metsänriistaa, mutta Rebekka rakasti enemmän Jaakobia. 29 Kerran, kun Jaakob oli keittänyt itselleen keiton, tuli Eesau kedolta nälästä nääntyneenä.
30 Ja Eesau sanoi Jaakobille: "Anna minun särpiä tuota ruskeata, tuota ruskeata keittoa, sillä minä olen nälästä nääntynyt." Sentähden hän sai nimen Edom. 31 Mutta Jaakob sanoi: "Myy minulle ensin esikoisuutesi."
32 Eesau vastasi: "Katso, minä kuolen kuitenkin, mitä minä esikoisuudellani teen?" 33 Jaakob sanoi: "Vanno minulle ensin." Ja hän vannoi hänelle ja myi esikoisuutensa Jaakobille.
34 Ja Jaakob antoi Eesaulle leipää ja hernekeittoa. Ja hän söi ja joi, nousi ja meni matkoihinsa. Niin halpana Eesau piti esikoisuutensa. (1.Moos.25:20-34)

Vanhakin voi nuortua

 

Vanhakin voi nuortua. Todella näin on, vanhakin voi nuortua ja tästä löydämme ainakin yhden hyvän esimerkin Raamatusta.

Millainen on sellaisen ihmisen tilanne, jos on odottanut jotakin tärkeää kauan, suorastaan loputtoman pitkän ajan? Moni on voinut rukoilla jonkun tärkeän asian puolesta kauan, jopa vuosikymmeniä, saamatta Jumalalta mitään vastausta. Tällaisessa tilanteessa ihminen kokee toivottomuutta, mikä on aivan inhimillistä. Katkeruuskaan ei ole kaukana.

Saara on hyvä esimerkki tällaisesta toivottomasta ihmisestä, joka ei saanut toivomaansa lasta. Jumala oli luvannut antaa hänen miehelleen Abrahamille pojan, mutta silti pari jäi lapsettomaksi.

Molemmat olivat jo hyvin vanhoja, Aabraham 99 vuotta ja Saara 90 vuotta (1.Moos.17:17*). Silloin Herra ilmestyi ja sanoi, että seuraavana vuonna heille on syntyvä poika. Kuullessaan tämän Saara nauroi. Tämä ei kuitenkaan ollut ilosta johtuvaa naurua, vaan nauru johtui epäilystä (1.Moos.18:12*). Olihan hän jo niin vanha, ettei se ollut mahdollista. Ja niin oli myös hänen miehensä. Saara oli menettänyt toivonsa jo kauan sitten eikä uskonut Jumalan antamiin lupauksiin.

Mutta seuraavana vuonna Saara piti Iisakia sylissään. Jumala oli pitänyt antamansa lupauksen. Jälleen kerrotaan naurusta (1.Moos.21: 6*). Saaraa ei haitannut, vaikka ihmiset nauraisivat hänelle, sillä hän oli saanut kokea nuortumisen ollessaan jo hyvin vanha. Sydämessään hän tunsi, että Jumala on uskollinen ja toteuttaa sanansa.

Jumala tekee samaa myös meidän puolestamme. Vaikka emme sai vastauksia rukouksiimme, niin voimme olla varmoja, että Jumala on uskollinen. Tämä tietoisuus ja tämän oikea ymmärtäminen saa meidät kokemaan nuoruuden iloa, vaikka olisimme jo iäkkäiksi tulleet. Jumala tuntee tulevaisuutemme ja antaa meille lopulta vain parasta, jos pysymme Hänen yhteydessään. Totuuden Henki pitää myös meidän henkemme nuorekkaana ja täyttää sydämemme ilolla.  

 

*17 Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?" (1.Moos.17:17)

 

*1 Ja Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan.  2 Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan
3 ja sanoi: "Herrani, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse. 4 Sallikaa tuoda vähän vettä pestäksenne jalkanne ja levätkää puun siimeksessä.
5 Minä tuon palasen leipää virkistääksenne itseänne, ennenkuin jatkatte matkaanne, sillä kaiketi sitä varten olette poikenneet palvelijanne luo." He sanoivat: "Tee, niinkuin olet puhunut." 6 Ja Aabraham kiiruhti majaan Saaran tykö ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista lestyjä jauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia."
7 Sitten Aabraham riensi karjaan, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi palvelijalle, joka ryhtyi nopeasti sitä valmistamaan. 8 Ja hän otti voita ja maitoa sekä vasikan, jonka hän oli valmistuttanut, ja pani ne heidän eteensä; itse hän seisoi heidän luonansa puun alla sillä aikaa, kuin he söivät.
9 Ja he kysyivät häneltä: "Missä vaimosi Saara on?" Hän vastasi: "Tuolla majassa." 10 Ja hän sanoi: "Minä palaan luoksesi tulevana vuonna tähän aikaan, ja katso, vaimollasi Saaralla on silloin oleva poika." Mutta Saara kuunteli majan ovella hänen takanansa.
11 Mutta Aabraham ja Saara olivat iäkkäät, eikä Saaran enää ollut, niinkuin naisten tavallisesti on. 12 Sentähden Saara naurahti itseksensä ja ajatteli: "Heräisikö minussa, näin kuihduttuani, vielä halu? Ja myös minun herrani on vanha."
13 Mutta Herra sanoi Aabrahamille: "Miksi Saara nauroi ajatellen: 'Synnyttäisinkö minä todella, minä, joka olen näin vanha?' 14 Onko mikään Herralle mahdotonta? Tähän aikaan minä palaan luoksesi tulevana vuonna, ja Saaralla on silloin poika."
18:15 Ja Saara kielsi sanoen: "En minä nauranut"; sillä hän pelkäsi. Mutta hän sanoi: "Ei ole niin; sinä nauroit." (1.Moos.18:1-15)

 

*1 Ja Herra piti Saarasta huolen, niinkuin oli luvannut; ja Herra teki Saaralle, niinkuin oli puhunut.  2 Ja Saara tuli raskaaksi ja synnytti Aabrahamille pojan hänen vanhoilla päivillään, juuri sinä aikana, jonka Jumala oli hänelle sanonut.
3 Ja Aabraham nimitti poikansa, joka hänelle oli syntynyt, sen, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, Iisakiksi. 4 Ja Aabraham ympärileikkasi poikansa Iisakin, tämän ollessa kahdeksan päivän vanha, niinkuin Jumala oli hänen käskenyt tehdä.
5 Aabraham oli sadan vuoden vanha, kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle. 6 Ja Saara sanoi: "Jumala on saattanut minut naurunalaiseksi; kuka ikinä saa tämän kuulla, se nauraa minulle."
7 Ja hän sanoi vielä: "Kuka olisi tiennyt sanoa Aabrahamille: Saara on imettävä lapsia? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään." (1.Moos.21:1-7)

Omantunnon voima

 

Omantunnon voima

Ennen ensimmäisen ihmisparin syntiinlankeemusta ei ollut omaatuntoa, koska sitä ei tarvittu. Mutta lankeemuksen jälkeen Jumala antoi meille omantunnon lahjan, joka toimii meissä moraalisena kompassina. Mutta entä jos emme piittaa omantunnon varoittavista äänistä? Vastaus: Seurauksena voi olla jopa elämän haaksirikko.

Kirjoittaessaan Timoteukselle Paavali kehotti nuorta miestä pitämään uskon totuudet ja hyvän omantunnon (1.Tim.1:18-19*). Kummankin neuvon huomiotta jättäminen olisi saattanut vaarantaa Timoteuksen elämän.

Omatunto on sisäinen valvoja, joka arvioi toimintaamme joko oikeaksi tai vääräksi. Mutta vaikka langenneella ihmisellä on omatunto, niin hän tarvitsee kuitenkin vapauttajan. Hän tarvitsee lunastajan, joka ei ole kukaan muu kuin Jeesus Kristus.

On myös mahdollista, että omatunto, tämä moraalinen kompassimme, voi työntää meitä väärään suuntaan. Paavali itse on tästä hyvä esimerkki. Hän oli fariseus, jolle oli opetettu, että kristityt olivat uhka Jumalalle ja juutalaiselle uskolle. Hänen omatuntonsa oli kuin ohjelmoitu näkemään hyvänä tekona se, että kristittyjen tappaminen oli palvelusta Herralle. Niinpä hän jahtasi innokkaasti uskovia ilman syyllisyyden tunnetta (Apt.8:3*). Vasta sen jälkeen, kun Kristus tapasi hänet matkalla Damaskokseen (Apt.9:1-5*), hänen sisäinen tunteensa oikeaan ja väärään muuttui. Samalla koko hänen elämänsä muuttui aivan erilaiseksi.

Tarvitsemme uskon totuuksia muokkaamaan omaatuntoamme, jotta voimme luottaa siihen, että se johtaa meidät oikeaan suuntaan. On hyvä ajoittain kysyä Herralta, onko jokin hämärtänyt sisäistä kompassiamme ja luottaa siihen, että Herra pystyy aina tasoittamaan polkumme suoriksi (Sananl. 3: 5-6*).

 

*18 Tämän säädöksen minä sinulle asetan, poikani Timotheos; niiden entisten profetioiden mukaan, joita sinusta oli, että taistelisit tämän taistelun niiden kautta kauniisti, 19 uskollisuudessa ja hyvässä omassatunnossa. Sillä ne, jotka ovat hylänneet tämän, ovat kaataneet maahan uskonsa. (1.Tim.1:18-19 aramea)

 

*5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
6 Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. (Sn.3:5-6)

 

*3 Mutta Shaul vainosi Jumalan seurakuntaa, mennen koteihin sisään, ja hän raahasi miehiä ja naisia ja oli luovuttamassa heitä vankilaan. (Apt.8:3 aramea) 

 

*1 Mutta Shaul oli vielä täynnä ilkeyttä ja tappamisen raivoa meidän Herramme oppilaita vastaan. 2 Ja hän kysyi ylipapeilta sitä kirjettä, että annettaisiin hänelle Darmsok’n kokouspaikkaa varten, että jos löytyisi niitä, jotka kulkevat tällä tiellä, miehiä tai naisia, hän toisi heidät sidottuna Jerusalemiin.

3 Ja hänen mennessään, ja alkaessaan saapumaan Darmsok’lle, aivan yhtäkkiä tuli loiste, se valkeus taivaista heidän ylleen. 4 Ja hän putosi maan päälle ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle, ”Shaul, Shaul, miksi sinä vainoat minua? Vaikeaa sinun on potkia tutkainta”.

5 Hän vastasi ja sanoi, ”kuka sinä olet, Herrani?” ja meidän Herramme sanoi, ”minä olen Jeshua, nasaretilainen, se, jota sinä vainoat”. (Apt.9:1-5 aramea)

Köyhän miehen Raamattu. Avoimet ikkunat

Köyhän miehen Raamattu. Avoimet ikkunat

Vanhoissa kirkoissa ympäri maailmaa voidaan nähdä seinillä ja ikkunoissa taideteoksia. Niihin on maalattu kertomuksia kuvien avulla Raamatun eri tapahtumista. Entisaikaan ihmiset eivät osanneet välttämättä lukea puhumattakaan Raamatun omistamisesta, mutta kirkkorakennuksissa olevien kuvien kautta pystyi oppimaan uutta. Niinpä näitä kuvateoksia on kutsuttu köyhän miehen Raamatuksi.

Kirkoissa voimme nähdä näitä maalauksia, mutta löytyy muitakin vastaavia merkittäviä, kuuluisia rakennuksia. Olen omin silmin nähnyt, miten valtavia Raamatun kuvakertomuksia on esim. Pietarin emeritaasin kulkukäytävien yläpuolella olevissa katoissa ja huoneissa (alkuperäisessä rakennuksessa oli käytössä yli 2000 huonetta!). Kuvia lienee tuhansia.

Vanhimmat esimerkit lasimaalauksista ovat peräisin 1100 -luvulta. Esim. Saksan Augsburgin katedraalissa on ns. profeettaikkunat. Näissä ikkunoissa on kuvattu viisi Raamatun profeettaa: Daavid, Joona, Daniel, Mooses ja Hoosea.

Nämä mainitut kauan sitten eläneet Jumalan todistajat olivat ”avoimia ikkunoita” muille ihmisille. He todistivat Jumalan suuruudesta ja kirjoittivat muistiin saamansa sanomat ja omat kokemuksensa. Niitä ovat saaneet lukea kaikki heidän jälkeensä syntyneet sukupolvet.

He antoivat meille oman todistuksensa. Myös me kaikki kristityt annamme oman todistuksemme kanssaihmisille. Oletko ajatellut, että kaikesta vaikeneminen on myös todistus. Mutta onko sillä mitään arvoa? Mistä Jeesus puhuikaan viimeisinä sanoinaan ennen nousemistaan ylös taivaisiin? Vastaus: Todistamisesta, jokainen saamansa Pyhän Hengen voiman mukaan (Apt.1:8*). Tämä on yhä voimassa. Meilläkin on velvollisuus elää siten, että olemme ”avoimia ikkunoita” niille, jotka eivät vielä ole löytäneet Jeesusta omaksi Herrakseen: Tekojen, puhumisen ja kirjoitusten kautta kuten nämä ”ikkunaprofeetat” aikoinaan toimivat.

 

*8 Vaan kun se pyhyyden henki on tuleva teidän yllenne, te saatte sen voiman, ja tulette olemaan minulle todistuksena Jerusalemissa, ja koko Jehud’ssa, ja myös Shamaria’n huoneessa, ja maan ääriin saakka). (Apt.1:8 aramea)

Lyhytnäköisyyden vaarat

 

Lyhytnäköisyyden vaarat. Mikä ja millainen näkö on tärkeintä?

Ihmisillä voi olla täydellinen fyysinen näkö ja silti hengellinen likinäköisyys. Näin tapahtuu niille, kun he tavoittelevat lyhytaikaisia ​​haluja niiden sijasta, joita Jumala arvostaa: uskollisuutta, taivaallista tietoa, itsehillintää, kärsivällisyyttä, Jumalan kunnioittamista, veljellistä armollisuutta ja rakkautta (2.Piet.1: 5-7*). Raamatun kertomukset hengellisesti lyhytnäköisistä ihmisistä varoittavat meitä uhraamasta tulevia siunauksia välitöntä tyydytystä varten.

Kuningas Saul on hyvä esimerkki: Hän oli Israelin ensimmäinen kuningas, mutta kun hän päätti, että hänen tiensä oli parempi kuin Jumalan, niin Herra otti pois hänen kuningaskuntansa ja antoi sen Daavidille (1.Sam.15: 1-28*).

Ja valitettavasti myös David on toinen esimerkki. Hän oli ollut uskollinen monta vuotta, mutta heikkouden hetkellä hän teki tuhoisan valinnan: Hänen halunsa saada kaunis Batseba johti hänet tekemään aviorikoksen ja murhan. Vaikka hän katui ja sai anteeksi, hänen syntinsä seuraukset vaikuttivat hänen loppuelämäänsä (2.Sam.12: 7-14*).

Välttääksemme sellaiset virheet, joita nämä miehet tekivät, meidän on ymmärrettävä Jumalan pitkän aikavälin tavoitteet meitä kohtaan. Toisin sanoen meidän täytyy vaalia ikuisuutta jo tässä ajassa ja vahvistaa uskollisuuttamme kunnioittamalla Jumalaa sanoin ja teoin

 

*1 Shimeon Petros, Messias Jeshuan palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat yhtäläisiä uskollisuudessa, meidän kanssamme kunniassa arvollisia, meidän Herramme ja lunastajamme Messias Jeshuan vanhurskauden kautta. 2 Siunaus ja rauha lisääntyköön teille, meidän Herramme, Messias Jeshuan opetuksen kautta!

3 Joka antoi kaiken hänen jumalallisen voimansa, elämän ja ylistyksen Jumalan luota, opetuksen kautta, hän, joka on meidät kutsunut hänen kirkkauteensa ja kuninkaallisuuteensa. 4 Joka näiden suurten ja kunnioitettavien lupaustensa kautta antoi nämä teille, että tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta, kun pakenette sitä himojen turmelusta, joka on maailmassa.

5 Mutta kun te näissä ahkeroitte, te lisäätte sitä kuninkaallista uskollisuuttanne, sekä sen ylle kuninkaallista tietoa. 6 Mutta tiedon ylle itsensä hillitseminen, itsensä hillitsemisen ylle kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyyden ylle Jumalan kunnioittamista.

7 Mutta Jumalan kunnioittamisen päälle veljellistä armollisuutta, mutta armollisuuden ylle veljellistä rakkautta. 8 Sillä kun nämä teiltä löytyvät, ja niissä pysytte, se ei ole turhaa, eikä myös se hedelmä, jota teille kasvatetaan meidän Herramme, Messias Jeshuan opetuksen kautta.

9 Sillä hän, jolla ei näitä havaita, on sokea, ettei hän näe, että hän on unohtanut puhdistuneensa aikaisemmista synneistään. 10 Ja sen päälle enemmän, veljeni, ponnistelkaa, että hyvien tekojen kautta tekisitte teidän kutsumisenne ja valitsemisenne totuuden mukaiseksi, sillä kun nämä teette, te ette milloinkaan lankea.

11 Sillä samoin on teille rikkaasti annettu sisäänpääsy meidän Herramme ja pelastajamme Jeshuan, Messiaan, iankaikkiseen kuningaskuntaan. (2.Piet.1:1-11 aramea)

 

*1 Mutta Samuel sanoi Saulille: "Minut Herra lähetti voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis Herran ääntä.  2 Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kostan Amalekille sen, mitä hän teki Israelille asettumalla hänen tielleen, kun hän tuli Egyptistä.
3 Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit." 4 Saul kuulutti kansan kokoon ja piti heistä katselmuksen Telaimissa: kaksisataa tuhatta jalkamiestä ynnä kymmenentuhatta Juudan miestä.
5 Kun Saul tuli lähelle amalekilaisten kaupunkia, asettui hän laaksoon väijyksiin. 6 Ja Saul sanoi keeniläisille: "Tulkaa, erotkaa ja siirtykää pois amalekilaisten joukosta, etten minä hukuttaisi teitä heidän kanssansa; sillä te teitte laupeuden kaikille israelilaisille, kun he tulivat Egyptistä." Niin keeniläiset erosivat amalekilaisista.
7 Ja Saul voitti amalekilaiset ja ajoi heitä takaa Havilasta Suuriin päin, joka on Egyptistä itään päin. 8 Ja hän otti Agagin, Amalekin kuninkaan, elävänä vangiksi, mutta kaiken kansan hän vihki tuhon omaksi miekan terällä.
9 Mutta Saul ja väki säästivät Agagin sekä parhaimmat lampaat, lihavimmat raavaat ja karitsat, kaiken, mikä oli arvokasta; sitä he eivät tahtoneet vihkiä tuhon omaksi. Mutta kaiken karjan, mikä oli halpaa ja arvotonta, he vihkivät tuhon omaksi. 10 Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana:
11 "Minä kadun, että tein Saulin kuninkaaksi, sillä hän on kääntynyt pois minusta eikä ole täyttänyt minun käskyjäni." Samuel pahastui, ja hän huusi Herraa kaiken sen yön.12 Varhain seuraavana aamuna Samuel lähti tapaamaan Saulia. Mutta Samuelille ilmoitettiin: "Saul on mennyt Karmeliin ja pystyttänyt sinne itsellensä muistomerkin; sitten hän on palannut sieltä ja mennyt alas Gilgaliin."
13 Kun Samuel tuli Saulin luo, sanoi Saul hänelle: "Herra siunatkoon sinua! Minä olen täyttänyt Herran käskyn."14 Mutta Samuel sanoi: "Mitä tämä lammasten määkiminen sitten on, joka kuuluu minun korviini, ja tämä raavaiden ammuminen, jonka kuulen?"
15 Saul vastasi: "Amalekilaisilta ne on tuotu; sillä kansa säästi parhaat lampaat ja raavaat uhrataksensa ne Herralle, sinun Jumalallesi; mutta muut me olemme vihkineet tuhon omiksi." 16 Silloin Samuel sanoi Saulille: "Lopeta; minä ilmoitan sinulle, mitä Herra on minulle tänä yönä puhunut." Hän sanoi hänelle: "Puhu."
17 Samuel sanoi: "Sinä olet Israelin sukukuntien päämies, vaikka oletkin vähäinen omissa silmissäsi: Herra on voidellut sinut Israelin kuninkaaksi. 18 Ja Herra lähetti sinut matkaan ja sanoi: 'Mene ja vihi tuhon omiksi nämä syntiset, amalekilaiset, ja sodi heitä vastaan, kunnes olet tehnyt heistä lopun.'
15:19 Miksi et kuullut Herran ääntä, vaan syöksyit saaliin kimppuun ja teit sitä, mikä on pahaa Herran silmissä?" 20 Saul vastasi Samuelille: "Minähän olen kuullut Herran ääntä ja tehnyt sen matkan, jolle Herra minut lähetti. Minä olen tuonut tänne Agagin, Amalekin kuninkaan, ja vihkinyt tuhon omiksi amalekilaiset.
21 Mutta väki on ottanut saaliista lampaita ja raavaita, parhaan osan siitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, uhrataksensa ne Herralle, sinun Jumalallesi, Gilgalissa." 22 Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.
23 Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana." 24 Saul sanoi Samuelille: "Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä.
25 Anna nyt minulle syntini anteeksi ja palaja minun kanssani, niin minä kumartaen rukoilen Herraa." 26 Samuel sanoi Saulille: "Minä en palaja sinun kanssasi; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja Herra on myös hyljännyt sinut, niin että et enää saa olla Israelin kuninkaana."
27 Kun sitten Samuel kääntyi menemään pois, tarttui Saul hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi. 28 Ja Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänä päivänä reväissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi. (!.Sam.15:1-28)

 

*7 Mutta Naatan sanoi Daavidille: "Sinä olet se mies. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä. 8 Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi; ja minä olen antanut sinulle Israelin ja Juudan heimot. Ja jos tämä olisi vähän, niin minä antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä.
9 Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa sinä olet ottanut vaimoksesi. 10 Sentähden ei miekka ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon.
11 Näin sanoo Herra: Katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä minä otan sinun vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän on makaava sinun vaimojesi kanssa tämän auringon nähden. 12 Sillä sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän koko Israelin ja auringon nähden.'"
12:13 Niin Daavid sanoi Naatanille: "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Naatan sanoi Daavidille: "Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole. 14 Mutta koska sinä tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä, niin se poika, joka sinulle on syntynyt, on kuoleva." (2.Sam.12:7-14)

Jotain parempaa varten

 

Raamattua lukevat tietävät, että Sakkeus oli pieni mies, joka kiipesi viikunapuuhun nähdäkseen edes vilauksen Jeesuksesta. Kiivetessään ylös hän ei varmaan pystynyt arvaamaan, mitä kaikkea tästä vähäpätöisestä noususta seuraisi (Luukas 19: 1–9*).

Mutta mikä oli hänen motiivinsa? Ihmisten näkökulmasta katsottuna Sakkeuksella oli vain menetettävää eikä mitään hyötyä Jeesuksen kohtaamisesta. Vaikutusvallastaan ​​ja vauraudestaan ​​huolimatta hän tunsi, että elämässä täytyi olla jotain muutakin. Ja ehkä hän aisti myös, että oli joku, joka rakastaa ehdoitta jopa halveksittua veronkantajaa.

Kun Jeesus sanoi jäävänsä Sakkeuksen taloon, mies ”kiirehti ja tuli alas ja otti hänet iloisesti vastaan” (Luukas 19: 6*). Sitten tämä ilo vaikutti myös tekoihin. Tultuaan Jeesuksen luo ja ollessaan kasvotusten hänen kanssaan Sakkeus ilman mitään kehotusta lupasi antaa puolet omaisuudestaan ​​köyhille ja maksaa takaisin neljä kertaa enemmän kuin mitä oli kiristänyt ihmisiltä itselleen. Luopuessaan rahoista hän sai samalla niin suuren siunauksen, jonka vain Jeesus pystyi tarjoamaan.

Sakkeuksen esimerkkiä lukiessamme voimme itse kukin miettiä, mitä kaikkea meillä on, josta voisimme luopua ja josta saisimme itsellemme tulevan siunauksen.

 

*1 Ja kun Jeshua meni sisään ja kulki Jericho’n ohi, 2 yksi mies, jonka nimi oli Zakkai, hän oli rikas, ja veromiesten johtaja.

3 Ja hän tahtoi nähdä Jeshuan, että kuka hän on, eikä voinut sen kansanjoukon tähden, koska oli lyhytmittainen. 4 Ja hän juoksi Jeshuan edelle, ja nousi siihen hedelmättömään viikunapuuhun, että näkisi hänet, koska hän oli tuleva kulkemaan siitä ohi.

5 Ja kun hän tuli siihen paikkaan, Jeshua näki hänet ja sanoi hänelle, ”kiirehdi alas, Zakkai, sillä tänään minun on oltava sinun kodissasi”. 6 Ja hän tuli kiireellä alas ja otti hänet iloiten vastaan.

7 Mutta kun he näkivät, he kaikki valittivat ja sanoivat, että ”syntisen miehen luokse hän menee sisälle majailemaan!” 8 Mutta Zakkai nousi, ja sanoi Jeshualle, ”katso, minun Herrani, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jokaiselle sen, mitä olen riistänyt, minä maksan nelinkertaisesti”.

9 Jeshua sanoi hänelle, ”tänään on tämä koti tullut eläväksi, koska myös tämä on Abraham’n poika”. (Luuk.9:1-9 aramean käännös)

Jumala toimii puolestamme

 

Jumala toimii puolestamme*

Luotammeko Jumalaan? Useimmat uskovat antavat nopeasti kyllä - vastauksen. Mutta onko se aina totta rukouselämässämme? Kun tarpeemme ovat kiireellisiä, mutta Jumala ei vastaa heti kun haluamme, niin luotammeko silti Häneen? Tällaiset tapahtumat saavat jotkut uskovat epäilemään, onko Herralla sydämessään lastensa etu.

Jesaja 64: 4-5* vakuuttaa kuitenkin meille, että Jumala ”toimii niiden puolesta, jotka odottavat häntä”. Joosef joutui odottamaan hyvin vaikeissa olosuhteissa, ennen kuin Herra vapautti hänet vankilasta ja antoi hänelle vallan Egyptin hallitsijana (1.Moos.37: 18-28* ja1.Moos.39: 19-20*). Ulkopuolisen näkökulmasta näytti siltä, ​​ettei Jumala toimisi Joosefin puolesta. Mutta taivaallisesta näkökulmasta ymmärrettynä tapahtumat olivat oikeilla jäljillä (50:20*).

Sama pätee meidän elämässämme. Odotusaikana Jumala voi valmistaa meitä tulevaan vastaukseen, joka tulee juuri oikeaan aikaan. Tai hän saattaa opettaa meitä luottamaan häneen, jotta voimme vaeltaa uskossa eikä pelkästään näkemisessä. Toinen mahdollisuus on, että toiveemme sisältävät lopulta jotain vastoin Hänen tahtoaan ja sen pidättäminen toimii meidän suojana.

Emme ehkä koskaan saa selville, miksi Jumala viivyttää rukouksiin vastaamista, mutta voimme aina luottaa Hänen hyvyyteensä, viisauteensa ja rakkauteensa.

 

*5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
6 Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. (Sananlaskut 3:5-6)

 

*4 Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle.  5 Sinä käyt niitä kohden, jotka ilolla vanhurskautta tekevät ja jotka sinun teilläsi sinua muistavat… (Jes.64:4-5a)

 

*18 Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennen kuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.  19 He sanoivat toisillensa: "Katso, tuolla tulee se unennäkijä!
20 Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee." 21 Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: "Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi."
22 Vielä Ruuben sanoi heille: "Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen." Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö. 23 Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,
24 ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä. 25 Sen jälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.
26 Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä? 27 Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Ja hänen veljensä kuulivat häntä.
28 Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin. (1.Moos.37:18-28)

 

*19 Kun hänen isäntänsä kuuli puolisonsa kertovan ja sanovan: "Näin sinun orjasi on tehnyt minulle", syttyi hänen vihansa.
20 Ja Joosefin isäntä otti hänet ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vangit säilytettiin; ja hän jäi siihen vankilaan. (1.Moos.39:19-20)

 

*20 Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. (1.Moos.50:20)